Luova prosessi ja impostor-syndrooma. Kun omat työt tuntuu aina riittämättömältä ja miten selvityä siitä?
Luova työ on monesti loputon matka tietynlaiseen itsensä etsimiseen ja ilmaisemiseen. Luominen on tie, jolla intohimo ja epävarmuus kulkee aina käsi kädessä. Valokuvaajana oman työn arvioiminen on tosi palkitsevaa ja hurjan musertavaa.
Muotokuva ja musiikki, miten musiikki ja visuaalisuus kohtaavat?
Musiikki on tunnetta. Se on rytmi, energia, hiljaisuus ja voima. Sama pätee valokuvaan. Kun katsot vahvaa muotokuvaa, se tuntuu melkein kuin musiikilta – siinä on oma dynamiikkansa, oma äänensä, oma rytminsä. Mutta miten musiikki ja valokuva voivat kohdata? Miten soundi voi muuttua visuaaliseksi? Ja voisiko oma musiikkimakusi vaikuttaa siihen, millainen muotokuva sinusta otetaan?
Musiikki elää kuvissa – miksi bändin kannattaa dokumentoida matkansa?
Musiikki elää hetkessä. Se on intensiivistä, dynaamista ja tunteita herättävää , mutta samalla katoavaa. Keikat soitetaan, albumit julkaistaan, ja ajan myötä matkan varrella koetut hetket muuttuvat muistoiksi. Valokuvat ovat keino pysäyttää tuo hetki, vangita energia ja säilyttää ne tarinat, joita musiikki kertoo.
Muotokuva itselle?
Moni varaa valokuvauksen, koska tarvitsee uuden profiilikuvan työtä varten, haluaa antaa lahjan läheisilleen tai päivittää somekuvansa. Mutta entä jos muotokuva voisi olla jotain enemmän? Entä jos se ei olisikaan vain muille annettava kuva, vaan hetki itselle – oma kokemus, oma muisto, oma tarina?
Muotokuvan merkitys?
Muotokuva ei ole vain kuva ihmisestä – se on hetki, tunne, tarina. Se pysäyttää ajan, antaa muodon jollekin, mitä ei voi sanoilla selittää. Katse, valon heijastus poskella, käsien asento – jokainen yksityiskohta kertoo jotakin, ei vain siitä miltä ihminen näyttää, vaan siitä, kuka hän on, mitä hän tuntee ja miten hän näkee itsensä.